Gestaatiodiabetes

Raskausdiabeteksen vaikutukset odottajan ja syntyvän lapsen terveyteen nyt ja tulevaisuudessa

Raskausdiabetes lisää raskauskomplikaatioiden kuten raskaudenaikaisen kohonneen verenpaineen ja pre-eklampsian eli niin kutsutun raskausmyrkytyksen riskiä. Keisarileikkausten yleisyys on raskausdiabeetikoilla suurempi kuin muilla synnyttäjillä.

Raskausdiabeetikoilla riski sikiön liikakasvuun on suurentunut. Liikakasvulla eli makrosomialla tarkoitetaan raskauden kestoon nähden suurta tai yli 4500 gramman syntymäpainoa. Liikakasvu vaikuttaa synnytyksen ajankohtaan ja synnytystavan valintaan. Raskausdiabeetikoiden vauvat tarvitsevat syntymän jälkeen useammin seurantaa ja hoitoa esimerkiksi alhaisen verensokerin tai hengitysvaikeuksien vuoksi verrattuna muihin vastasyntyneisiin. 

Mikä on gestaatiodiabetes 

Raskausdiabetes tarkoittaa äidin sokeriaineenvaihdunnan häiriötä, joka todetaan ensimmäistä kertaa raskauden aikana.

Raskausdiabeteksen kehittymiseen vaikuttavat insuliiniresistenssi sekä haiman puutteellinen insuliinin eritys. Insuliiniresistenssillä eli vähentyneellä insuliiniherkkyydellä tarkoitetaan insuliinin heikentynyttä vaikutusta elimistössä. Insuliiniherkkyyden vähetessä kudosten kyky käyttää ravinnosta saatua sokeria hyväkseen heikkenee, minkä vuoksi verensokeri kohoaa. Odottavan äidin insuliiniherkkyys vähenee raskauden aikana erittyvien hormonien sekä lisääntyneen kehon rasvamäärän vaikutuksesta. Vaikutus voimistuu raskauden jälkimmäisellä puoliskolla.

Odottavan äidin insuliiniherkkyyden väheneminen turvaa toisaalta vauvan ravinnonsaannin, mutta yhdistettynä haiman puutteelliseen toimintaan se johtaa raskausdiabeteksen puhkeamiseen.

Esiintyvyys ja siihen vaikuttavat tekijät

Raskausdiabetes ilmaantuu yleensä jo ensimmäisessä raskaudessa. Raskausdiabeteksen riskiä lisäävät ylipaino ja vähäinen liikunta jo ennen raskautta. Taudin kehittymisen muita riskitekijöitä ovat mm. aikaisemmin sairastettu raskausdiabetes, aikaisemmin syntynyt suurikokoinen lapsi (>4500g) sekä äidin ikä. Raskaudenaikainen runsas energian ja tyydyttyneen rasvan saanti sekä suuret hiilihydraattipitoiset ateriat ja sokerin runsas käyttö näyttävät myös lisäävän riskiä saada raskausdiabetes.

Monipuolinen terveellinen ravinto, liiallista painonnousua estävä energiansaanti ja liikunta ehkäisevät raskausdiabeteksen syntymistä.

Vuonna 2011 synnyttäjistä 12,5 % sairastui raskausdiabetekseen (THL, perinataalitilasto).

Toteaminen

Raskausdiabetesta seulotaan äitiysneuvolassa sokerirasituskokeella. Yli puolella suomalaisista raskausdiabeetikoista ei ole taudin riskitekijöitä. Nykyään suositellaankin kokeen tekemistä valtaosalle odottajista, pienen sairastumisriskin äitejä lukuun ottamatta. Koe tehdään tavallisesti raskausviikoilla 24-28. Koe suositellaan tehtäväksi jo raskausviikoilla 12-16, mikäli sairastumisriski on erityisen suuri. Jos rasituskokeen tulos on tuolloin normaali, toistetaan koe vielä viikoilla 24-28. Ennen raskautta alkaneet sokeriaineenvaihdunnan häiriöt pyritään toteamaan heti epäilyn herätessä.

Sokerirasituskoe aloitetaan ottamalla verinäyte, josta tutkitaan paastoverensokeri. Verinäytteen ottamisen jälkeen tutkittava juo sokeriliuoksen jossa on 75 grammaa glukoosia. Uudet verinäytteet otetaan tunnin ja kahden tunnin kuluttua sokeriliuoksen nauttimisesta. Sokerirasituskokeen raja-arvot laskimosta otetusta verinäytteestä ovat paastoarvo ≥5,3 mmol/l, tunnin arvo ≥10,0 mmol/l ja kahden tunnin arvo ≥8,6 mmol/l. Sormenpäästä otetussa verinäytteessä raja-arvot ovat erilaiset. Mikäli yksi tai useampi arvoista on poikkeava, on kyseessä raskausdiabetes.

Hoito ja seuranta

Raskausdiabetesta hoidetaan ensisijaisesti ruokavaliohoidolla. Ravitsemusohjaus noudattelee yleisiä raskausajan sekä diabeteksen ravitsemussuosituksia. Sillä pyritään turvaamaan vauvan riittävä ravinnonsaanti välttäen samalla odottavan äidin liiallista verensokerin ja painon nousua. Mikäli elämäntapaohjauksella ei päästä riittävään verensokeritasapainoon, lisätään hoitoon insuliinipistokset. Verensokeritasapainoa arvioidaan äidin itse kotona suorittaman verensokerin seurannan avulla.

Jos ruokavaliohoito riittää raskausdiabeteksen hoidoksi, voidaan raskautta seurata normaalisti äitiysneuvolassa. Usein raskauden viimeisessä kolmanneksessa tehdään tällöin kuitenkin ultraäänitutkimus synnytyssairaalan äitiyspoliklinikalla vauvan koon arvioimiseksi. Äidit, jotka käyttävät lisäksi insuliinia, kuuluvat synnytyssairaalan seurantaan.  

Sairastettu raskausdiabetes lisää raskausdiabeteksen riskiä myös seuraavissa raskauksissa. Lisäksi raskausdiabetes lisää myöhemmin puhkeavan diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien riskiä. Jopa 70 % raskausdiabeteksen sairastaneista sairastuu tyypin 2 eli niin kutsuttuun aikuistyypin diabetekseen seuraavan kymmenen vuoden aikana. Insuliinihoitoa saaneista äideistä 5-10 % sairastuu tyypin 1 eli niin kutsuttuun nuoruustyypin diabetekseen. Raskauden jälkeen suositellaankin seurantaa avoterveydenhuollossa. Tyypin 2 diabeteksen puhkeamista pyritään ehkäisemään liikunta- ja ruokailutottumuksiin vaikuttamalla.

Myös syntyvän lapsen riski myöhempään liikapainoon, sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin ja metaboliseen oireyhtymään saattaa olla suurentunut.

 

Lähde: Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Diabetesliiton lääkärineuvoston ja Suomen Gynekologiyhdistys ry:n asettama työryhmä: Raskausdiabetes (online). Käypä hoito –suositus (viitattu 21.4.2010). Saatavilla Internetissä: www.kaypahoito

Päivitetty: 27.10.2014